Too less time to even stress

En oo nyt hetkeen jaksanut päivittää, enkä oikeen jaksas nytkään, mutta päivitämpä silti. Kattoo miten paljon haluan tai edes jaksan ja ehdin kirjottaa.

Ensinnäkin mun oma fiilis on taas ihan perseestä. Koulussa oon saanut näitä tärinä-ahdistus-kohtauksia jotka hiipuu aina enempi ja enempi siihen pisteeseen, et paniikki laukeis. Oon kolmeen otteeseen miettinyt jo, että pyytäisin saada mennä oven ulkopuolelle, mutta mua pelottaa, että koulu ottaa taas yhteyttä kotiin ja mä en halua. Jumalauta ku aina tulee ongelmia. Tääki pohjautuu nyt vaan siihen, että mä pelkään miehiä ja yks jätkä on käynyt ihan liian läheiseksi. Se istuu 2 kurssilla mun vieressä ja yhdellä mun takana. En mä uskalla sanoa sille, että viittis lopettaa sen käytöksen. Mut mun raja menee yli siinä, et se maukuu, kehrää, kiehnää, tökkii ja pörröttelee hiuksia. Mä en vaan.. jätkiltä jotenkin sulata sitä. Likoilta se on ihan eriasia.
Toiseksi mä oon huolissani yhdestä mun ystävästä. Senssaan taas nimet ku en tiedä, mitä ne ajattelis jos levittelisin niistä pitkinpoikin nimellisiä asioita. Enkä aijo kertoa enempää, mut mulla on vaan paha tapa asettaa muut ennen mua ja sitku viel stressaan koulua, ni mietin miten jaksan aina kaikkea. 

Kolmanneksi mä en edes luota itteeni enään. Oon kussut mun laihduttamisen totaalisesti, mun unelmiini uskominen alkaa horjua.. Toi unelmien horjunta on huonompi juttu... Niiden avulla ku oon selvinny kaikesta. 12 vuotta.. Äh. En mä tiedä. Sitäpaitsi, mulla on kädet täynnä paperihaavoja ja kynnen jälkiä enkä oo edes pahoillani siitä. Kauankohan menee, että mut raahataan taas väkisin jollekki aikuiselle puhumaan?

Neljänneksi mä en tiedä, ketä mä voin enään kutsua ystäväksi, ketä kaveriksi ja ketä tutuksi. Näillä näkymin mulla on ystäviä 3, kavereita 10 ja tuttuja te kaikki muut. Mun usko teihin alkaa horjua, tuntuu lähinnä, että te käännytte aina mua vastaan tai sanotte jotain. Mä en vaan jaksa kuunnella sitä. Yritän epätoivosesti kasata pienistä rippeistä mun itseluottamusta kasaan ja te murennatte ne rippeet entistä pienemmiksi ja mitättömimmiksi. Siksi, mä en voi kutsua teitä kaikkia enään ystävikseni. Pahoittelen.

Koulussa, me tehtiin ens vuodelle alustavat jaksosuunnitelmat. Mulle tulee ihan naurettavia päiviä! Jotain yhtä tuntia, kolmea tuntia, kahta tuntia.. Sennuvuosi muka raskas? Ja paskat on. Mun ensvuosi koostuu lähinnä psykologiasta, musiikista, it'stä, matikasta ja enkusta + lopuista pakollisista kursseista. Jos en lukis psykologiaa, niin mun 3 jakson perjantain olis kokonaan vapaa. Hehheh. Onneks noi hyppärit menee niin, et on mopo käytössä ja ehdin sopivasti kotiin aina välillä. Saan siis oivan syyn olla syömättä esimerkiksi koulussa.

Koulu- aiheessa jatkaen meille tulee IT- viikonloppu nyt lauantaina ja sunnuntaina. Ollaan 8.00-16.00 koulussa siis noina kahtena päivänä. Vituttaa suhteellisen rankasti, koska koeviikko on ihan kohta, enkä haluais vetää kaikkea muuta pois vaan siksi, että voisin lukea kokeisiin. Onneksi meillä ei oo ku tyyliin fysiikka, hissa, matikka, enkku, uskonto, maantieto kokeina. Noistakin fysiikka ja hissa on jo ennen koe viikkoa. Lähinnä se tarkottaa vaan sitä, et koeviikolla itsessään mulla on enemmän aikaa lukea esimerkiksi aamupäivillä ja sit kokeen jälkeen jos ei oo kertaustuntia.

Kuvista.. Pakko myöntää, että oon yllättävän ylpee tästä ekasta kurssista, sillä meen opettaja on kehnut mua tosi paljon. Sillon ku esittelin mun kuva-analyysin ja -tulkinnan koko luokan kuullen niin se kehu mua rohkeeksi. Mun kuva-analyysi meinaan pohjautu mun ysiluokan loppuun ja koulukiusaamiseen, siitä miten osa repii sua ylöspäin ojasta ja haluu auttaa, osa taas repii alemmas siihen kuoppaan, etkä oikeen tiedä mihin luottasit ja ketä uskosit. Myös muutaman meen luokkalaisen ilme venähti siinä vaiheessa. Ne on ollu tästä lähin paljon sopeutuvaisempia mua kohtaan. Oon ilonen.
Toi yllä oleva kuva on mun lopputyö. Sen pitää olla kytköksissä siihen meen analyysiin ja tulkintaan. Tiedän, että toi kusee, mutta omalla tavallaan se on mun silmään myös hieno. Tarkotus oli, että se näyttäs perhoselta jonka siivet on tulessa. Viestinä tyyliin se, että jokanen, kauniskin asia tässä maailmassa katoaa joskus.

Vapaa-aika mulla on painottunut aikapaljon taas mangan lukemiseen. Oon nyt koittanut alottaa muutamaa uutta sarjaa, kuten One Piece ja Fruits Basket. Ton Ghost!:in luinki jo loppuun. Aika sekava sarja, enkä oikeestaan tahtonut saada juonesta kiinni, mut ihan hauska se silti oli. Noitten lisäksi oon jatkanut taas Black Lagoon:in lukemista. Oon ihan pihalla koko sarjasta, mut tien sen verran, että nyt ne jahtaa sitä sisäkköä. Voisin pian koittaa kattoa jos innostuisin Death Note:sta.. Oon joskus sitä lukenut ja lopulta se kävi tylsäksi, enkä jaksanu jatkaa osaa 7 pidemmälle? Nojaa. Aika näyttää.
Viime lauantain tuntiin oon tosi tyytyväinen. Me hypättiin ja menin taas Poitsulla. Onneks Outi antaa mun hypätä sillä, koska haluaisin kehittyy sen kanssa. No, viime tunnilla tosiaan kehityin! Sitä tehtävää, mitä tehtiin on vaikee selittää, mutta meil oli siinä vinolla linjalla kaks pystyä. Kun oltiin koko tehtävä hypätty pari kertaa, Outi kysy halutaanko, että korotetaan. Mä korotutin 70cm. En oo piiiiitkään aikaan päässy hyppää sen vertaa ja nyt sit olinki ihan innoissani ku menin sen Poitsulla yli! Se hevonen jopa lähti väkisin sinne esteelle ja outiki nauro, että: "Poitsustahan löytyy sittenki se virta nappulla!" ku se oikee hörisi, korvat hörössä paineli sinne esteelle, eikä meinannu odottaa sitä hetkee, että annoin luvan ponnistaa! Mielettömän ilmavia pomppuja ja meillä vaihtu laukatki esteen päällä!
Okei, ennenku jatkan selittämistä liikaa ni mun kesäloma suunnitelmatki alkaa olee pikkuhiljaa koossa.
a) meen töihin jos vaan pääsen
b) lähden stadiin viikonlopuksi Katalle  En millää malttas venata tätä reissua >w<
c) desucon, jos kaveri lähtee ajamaan sinne
d) finncon
e) mun cossipari tulee meille
Ei tuu siis heti tylsää kesällä, mut ihan hyvä ettei tuukkaan! Toivosin vaan, että kaikki menee niinku pitää eli pääsisin töihin. Pidetään peukut pystyssä.

Ainiin.. ne uusinnat.
Fysiikka 2:sen tosiaan jouduin uusimaan. Lämpöoppia. Se on mulle ihan pirun vaikee asia, enkä edes tiedä miksi. Tein kovasti töitä tohon uusintaan. Laskin isällä, kopioin kirjan kaikki kaavat käsin paperille, opettelin teoriaa, laskin, laskin ja laskin, mutta ei. Se ei jäänt päähän ni ei jäänyt. Sitäpaitsi se koeki oli tosi vaikee! En tahtonut saada mitään aikaseksi ja mulla on sellanen käsitys, että se "kirjoita essee jääkaapin toiminnasta"- tehtävä pelasti mut uusinnoista. Mun kurssiarvosana on kaunis 5 ja ylipäätään Wilman todistuksessa komeilee 6 numerona. Huomenna oli 3 kurssin eka koe (pidetään kahdessa osassa sopimuksesta). Toivottavasti se nyt edes menis hyvin!

- See you! >w<

Light in the tunnel

Heti alkuun ilmotan, että oon tekemässä meidän bändille omaa blogia, joten ette täältä saa enään lukea toilailuitamme :D Siinä on vaan se hyvä puoli, että sinne blogiin ois tarkotus linkata meidän biisejäki sun muuta sontaa, että.. Sinne niin mars (kunhan ensin teen ulkoasun ja kehtaan linkittää sen tohon vasempaan palkkiin).

Siinä on se lopullinen kuviksen työ jonka nyt tein. Mun oli tarkotus muokata noi liekit vielä, mut meiltä loppu aika joten en ehtinyt uwu' Ja jos joku uskaltaaki sanoa, että toi näyttää hentailta ni saa nenäänsä. >8| Mä sain siitä jo kolme huomautusta noiden lonkeroiden takia. Hehheh. Mutku se paino näytti tyhmäkltä ni tuntu loogisemmalta laittaa joku vetämään niitä alaspäin! Tolle pirullekki mun piti piirtää huorahtavammat vaatteet, mut sit totesin etten hjaksa piirtää naista jolla on verkkosukkahousut, minihame ja toppi joka peittää just ja just kriittisimmät alueet o_o' Sit siitä tuli reisiheruhousumies!
Kavereiden suhteen koulussa on myäs vaikeempaa. Mähän pelkään miehiä ja nyt kun pari jätkää on alkanu tulla läheisemmäksi ni oon taukoomatta vetämässä paniikkia. Havahdun yhtäkkiä siihen, etten hengitä ja on kauheen ahdistunut olo. Sitku mä oon niin perkeleen uke kaiken lisäks, etten uskalla sanoa niille mitään. Inhottaa.. Etenki ku ne on muuten tosi mukavia tyyppejä.
Fysiikkakaan ei jää mulle edes päähän. Nyt uudessa kurssissa on ihan jees ja saan laskettua niitä laskuja, mutta toi viimekurssin fysiikka.. ei tuu kesää. En yksinkertasesti ymmärrä miten mä en saa laskuista oikeeta tulosta vaik kaikki arvot on annettu ja kaavaki siinä ohella! Pelottaa ihan hirveesti etten pääse ees uusinnoista läpi. Äiti kyl sano, että se on normaali tunne ku mul on nyt elämäni eka nelonen ja elämäni ekat uusinnat. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Onneks isä, joka joutuu pyörittelee niit viimekurssin asioita töissä, lupas auttaa mua noissa laskuissa keskiviikkona. Toivottavasti se osaa jelpata mua edes jotenki.

Ne on alpakoita! Meijän tallilla oli alpakoita! >w< ne oli ihan hirmu sulosia ja ihan kamalan arkoja! heti ku veit kättä lähemmäs ni alpakka oli kiinni peräseinässä ja tuijotti sua pienet korvat pystyssä et "Mitä hittoo sä teit." Mut .. sitku oli porkkanan pala kädessäs ni kyllä oltiin heti ystäviä ^^

 Tallilla oltii tosiaan eilen. Kaveri piti meille tunnin ku opettaja oli influenssassa eikä kyennyt itte tietenkään tulemaan. Mentiin ilman jalustimia. Tarkotus oli mennä ilman satulaa, mutta Outi ei ollu antanut ko. kaverille lupaa siihen. Ymmärrän kyllä, meinaan ku ei tyypillä oo mitään koulutusta tms. ja ilman satulaa on suurempi riski tippua ni ketäs sitten on vastuussa jos sieltä joku tippuu ja murtaa vaikka kätensä ?
Me mentiin vähän sitä sun tätä tunnilla. Neliön sisällä piti kääntyä, mentiin labyrinttiä (miten kirjotetaankaan), pujoteltiin, hypättiin yms. Ihan kiva tunti, ei siinä mitään. Mulla on ainakin reisi lihakset kipeenä ku piti keventääkki ilman jalustimia - mikä kyllä on normaalia, niin tehdään aina ku ei oo satulaa tai jalkkareita.
Menin sitten yhdellä suomenhevos tammalla, Flupella. En ollu ratsastanu tyyliin kahteen vuoteen kyseisellä hevosella ja olikin vähän hakusessa, että mitenkä se toimii. Hevonen oli tosin hyvin kiltti, eikä tehnyt mitään erikoisempaa- paitsi kerran. Maneesissa ku on mettänpääty jossa ei oo seinää niin ne hevoset tuppaa luulemaan, että sieltä tulee monsteri ja syö ne. Fluppe sit näki jotain omaansa siellä ja lähti väistämään ihan 90 asteen kulmassa pois mun altani. Ehdein miettii tasan sekunnin, että irrotanko vai en ja en irrottanu. Pysyin siis kyydissä vaikka nahkasatula oliki pirun liukas ja olin hevosen toisella kyljellä ja väistäminen tuli täysin yllättäen. Siitä taas huomaa, että on sitä jonkin verran tullu koettuu äkki lähtöjä. Oon ihan ylpee ittestäni, vaikka yks ihminen saiki mut ärsyyntymään aika nopeesti ja sen ylpeyden pyyhittyä. Miksei ihmiset vaan joskus vois miettiä mitä ne sanoo...

En oo jaksanut paljoa otella kuvia, joten aihe vaihtuu taas tälleen tyhmästi.. Gomen.

Mun paino tosiaan tippu 26.1-26.2 välisenä aikana 3.3kg. Se tapa, millä se tippu on suhteellisen ruma, enkä aijo iloita siitä täällä. Mut mä oon monelle jo sanonut, ettei mua enään kiinnosta mikä on terveellistä ja mikä ei. Mä teen päätökseni ja sillä sipuli. Tää on kuitenkin mun keho, mun mieli, mun tunteet ja mun päätökset. Te ette voi sanoa, että se, mitä mä tunnen on väärin. Monet sanoo niin. Miten te voitte sanoa ihmiselle, että "sun tuntees on väärät" ? . _ .' Pah.
Painosta pitäis saada noin 8kiloa vielä pois. Tällä vauhdilla se tarkottas suurinpiirtein 1,5kk, mikä on sikäli hyvä, ku kesäkuuhun aattelin antaa ittelleni aikaa. Mun masutin on pienentynyt jo ja oon siitä ilonen, mut mun ongelmakohtia on kaula ja reidet. En tie millä pirulla saisin niitä muka muokattua. Reisiä vielä jotenkin, joo, mutta kaula ! . _____ . Inhottaa vaan ku en voi nyökätä ilman, että tohon tulee kaamee kaksari.. >__<; Mut jos nyt yhtään näen oikein, ni on siitäki vähän lähtenyt.
Mun tekis mieli värjätä mun hiuksetkin taas pikapuoliin. Ongelmana on vaan se, että haluisin kovasti jonkun shokkivärin näihin, oon jo pitkään halunnut. Tiedän vaan, että sen pois kasvattaminen vie hirveesti aikaa ja muuta ja se tulee aina paistamaan tulevien värien alta. Plus sitten se, ettei äiti anna mun värjätä blondiksi, mustaksi tai tosiaan millään shokkivärillä. Eli siis ruskea jää jäljelle -.- Koitan nyt kuitenkin saada sitä taivuteltua johonkin punaseen tms. Onhan mulla kerran ollu punaset hiukset ja ihan kivat ne oli. En vaan viittis viedä muiden ideaa ku tuttu just värjäs punaseks hiuksensa.. Hngh. MUTKU TÄÄ RUSKEE ON NIIN TYLSÄ. >8|

Mun on muuten nykysin paljon helpompi kirjottaa blogiin. Osaan ja uskallan olla paljon avoimempi. Toisaalta on tyhmää kirjottaa kaikki murheet nettiin , mut minkä teet kunnet saa itkeä niitä kasvotusten jollekin kaverille ihan vaan siks, ettei sulla oo enäään sellasta kaveria.. Netissä on vaan se huono puoli, et jos kirjotat jostain ihmisestä ni se tulee heti aukomaan sulle päätäs ku näkee ja tietää mitä mieltä siitä oot, enkä mä halua / jaksa riidellä. Typerää käytöstä, etten sanois ku suomessa on mun tietääkseni mielipide vapaus tms...
Mun blogiin kirjottamista helpottaa myös se, että ku tulee joku idea, mistä kirjotan ni listaan sen tohon vihkoon ylös. Sitten katon aina siitä, mitä oon kirjottamassa. Itseasiassa se on ihan pirun kätevä keino. Et unohda mistä kirjottaisit ku ne on sulla ylhäällä. Suosittelen kokeilemaan tota keinoa, jos vaikuttaa, et unohdat aina puolet asioista joista pitäs kertoa.

Musta tuntuu silti, että oon kamalan typerä ihminen. Oon pitkään ollu ihastunut yhteen ihmiseen, joka on tehnyt mulle -tosin hyvällä tavalla- selväksi, ettei siitä suhteesta välttämättä tulis yhtään mitään. Mä tiedän, mun pitäs kyetä irrottamaan, mutta mä en voi. En vaan osaa. Sitku on kurjaa ni mietin, mitä jos ja alan hymyilemään. Teen näköjään turhistakin asioista itselleni ongelman. *huokaus* Ehkä mä vielä joskus saan taottua päähäni, että ystävyyden pitäs riittää. Se on vaan vaikeeta siinä vaiheessa, ku oot ihastunut / rakastunut. *istuu sormet ristissä, etti kyseinen ihminen lue tätä kirjoitusta*
En tie myöskään, et monetko teistä on lukenut ton viimisen bloggauksen, mutta musiikista on tullu tosi tärkee osa mun elämääni. Se on kylläki aina ollut, mut nyt se tuntuu vaan kasvattavan tärkeyttään. Johtuu, ehkä siitä, että löydän useempia biisejä, jotka piristää mua. Tossa biisi päivityksessä oli Nomyn Every time you cry- biisi. Se on yks hyvä esimerkki mikä tekee musta pirteemmän. Mä jaksan taas uskoa uneelmiini.. Mä aijon saavuttaa sen. Ihan varmasti. Näyttää tälle maailmalle sen, että yhdestä, kituvasta kusipäästäki on johonkin. Ihmisestä joka on lyöty aina maahan. Tulipa just mieleen, että ehkä se on syy miks pelkään kuolemaa. Pelkään, etten saa saavuttaa unelmaani ennenku kuolen. No. nytpä tiedän silleki pelolle syyn. Jännää, miten blogin kirjotuksessa oppii ittestään lisää.

- See you >w<

Becouse songs tell about my life