Happy Bday to me (like .. two weeks late)

Anteeksi ihmiset kunnen oo päivitellyt . Koulu vie kaiken ajan ja oon tosi uupunut ja stressaantunut + oli Tracon ja kaikkea..

Tosiaan. Musta tuli vanhus. Täytin 17 ja oon ihan kikseissä ku ens vuonna paukautetaan taas yks parin tonnin synttärikortti kätösee ja sit pääsen vihdoin maistamaan alkoholi juomia >:D Eiku-. Okei. Oonhan mä parille kaverille luvannu, että kipitän sitten baariin. Anyway.
Syntymäpäivänä sain vihdoinki uuden koneen. On tosi outoa käyttää pöytäkonetta taas, ku viimekerrasta on toisaan sellaset 8 vuotta ? :3 Mut tykkään tästä minipöytäkoneestani (keskusyksikkö on pituus ja korkeussuunnassa pienempi ku mun näyttöni) tosi paljon.

Ongelmaksi osottu vaan netin toiminta ja äiti kävi hakemassa mulle "nettitikun" gigantista sit samana päivänä. Se on ihan pirun pieni, joten kuvitelkaa miten otti päähän maksattaa tommosesta sen .. 20e verran . _ .
Sukulaiset tuli sitten vasta sunnuntaina (16 pv) käymään ku Tracon oli välissä ja viikolla mulla ei vaan oo aikaa ottaa ketään vastaan ellei perjantaita lasketa ja seki olis kiva uhrata läksyille ku ainoo päivä jollon mulla on _aikaa_ paneutua.

Toi oli ehkä sulosin synttärilahja mitä oon ikinä saanu. Kiitos Nelli <3 (et vaan nää tätä, sikäli harmi ; u ;). Sain sit muutamilta luokkalaisilta ja puol tutuilta onnitteluja ja olin iha hämmentyny miten ne edes muisti koko syntymäpäivää! Mut kiitos viel kaikille onnitteluista >u<

Koulu... Mitä mun pitäis sanoa ?
Oon ihan kusessa jo nyt. Koeviikkoon on viikko. Alkaa ens tortaina ja meillä on musiikin koe nyt aikasempaa. Pelottaa, etten pääse ruottista, fysiikasta, matikasta tai historian. Ruotsista mulla on tosin yllättävän hyvä kutina ihan siitä syystä, että oon suomentanu kappaleita ja se sanasto alkaa siks olla tuttua, mut sit kurssin keskeisenä asiana on refleksiivipronominit ja .. yhää. Niitä on 3 samanlaista ja kaikilla on joku pieni ero käyttötarkotuksissa !
Fysiikka taas .. no .. se on siinä ja siinä osaanko sitä vai en. Mulla on tosi, tosi epävarma olo sen suhteen ja tänäänkin (18 pv) olin isällä laskemassa 4 tuntia fysiikkaa ja matikkaa. Se alkaa luonnistuu siit jos vaan jaksaisin laskea tosissani ja kauan, mutta ei oo aikaa eikä oikee innostusta. Matikassa taas meillä on vektoreita. Mä osaan kurssin perusasiat eli tyylii piirtää ne ja tälläi, mut nyt kun meilla on avaruus juttuja ni ei. Kolmiulotteisuus .. Ei .. Toivon vaan, et saisin matikasta ja fysiikasta, sekä ruottista sen 5 edes.
Historia taas... Nii. Se on ollu mulla tosiaan itsenäisenä enkä oo, hyvä jos avannu kirjaa. Koe pelottaa mua kamalasti, samoin ku tää 8 sivun essee. Entä jos en saa sitä esseetä valmiiks ? Entä jos en ehi lukee siihe kokeesee ? Mitä jos mulla menee se uusintaan ? Mitä jos --- ? Nii. Tiivistetty kokonaisuus.
Muuten mulla menee koulussa suhteellisen hyvin. Jätkät on tosi mukavia, mua aletaan jo pitää ihmisenä, osa kyl kattelee yhä nenänvarttaa pitki, mut en mä niistä muutenkaa pidä (tää luokan lissulauma). Reaaliaineet tuntuu olevan ihan jees kamaa ja opettajatki kohtele ku ihmistä. Mua jopa arvostetaan pienessä määrässä. Oon tosi ilonen. Pitkästä aikaa ei tarvi pelätä kiusaamista.

 

Traconista sain nuo! ; u ; Bornin flaijerista (ihan sama miten kirjotetaan) kiitokset Nyamolle ! Reitan nassusta ja tosta darumasta kiitokset Reireille aka Miralle, joka toi mulle tuliaisia / synttärilahjan japanista asti ; u ; Sain samalla "Salty watermelon" pepsiä sieltä. Se maistu ihan .. purkalta ! Mielenkiintonen makuelämys, muttei ollenkaan kamala! Eieiei. Traconista tosiaan lisää tuolta oikeelta löytyvästä cosplay- blogi - linkistä -->

Ratsastuskin alkoi tässä lauantaina. Pääsin menemään Poitsulla ekan tunnin. Oltiin Essin kanssa kahden ku Jonna ja Sanna jäi pois ja Emmalla oli flunssaa, eikä meidän uus tuntilainen ollu mukana. Mentiin puomien avulla vastalaukkaa ja se tunti oli kummalekin + Outille todellinen, positiivinen yllätys! Essillä kun tosiaa oli Manu, herra ex ravuri, herra ja mulla no .. Poitsu! :D
Kumpikaan hevosista ei rikkonut kertaakaan raville. Poitsu vaan hyyty laukassa pari kertaa ja Manu taas vaihteli laukkaa joka toisella puomilla mikä vaikeutti hiukan tehtävää. Se hevonen on edistynyt tosi paljon! Mutta ku Essi sai hillittyä Manua ja mä sain Poitsuun lisä virtaa (joka muuten ilmaisi taas pään viskonnalla, ettei käskyjä tarttis ladella) ni kaikki meni hyvin. Oli sikäli outoa et Outi jopa käski mun olemaan käskemättä. Se vaa tuli selkäytimestä, että pitää ratsastaa Poitsua ni en osannu uskoa sitä, et se meni iha ittekki eikä hyytynyt heti! :3 Kokonaisuudessaan tunti oli siis ihan mahtava enkä malttas odottaa ensviikon estetreenejä !
noi on muute vanhat ruusukkeet jotka löysin.

Mun kummilapseni oli meillä koko viikonlopun. Kieltämättä oli ihan rentouttavaa ku tommonen hännänheiluttaja oli seurana, mut se on alkanu kiintymään muhun liikaaki. Menin suihkuun -> se tuli oven taakse ja raapi sitä ja uikutti. Meinin hakee mattoja -> se punki ittensä raollaa olevasta ovesta perään juostuaan kuulemma taloa ensin ympäri puolipaniikissa.
En tie. Jotenki harmittaa, ettei se luota enään muihin ku muhun. Mut.. kieltämättä ton koiran kanssa on ollu tosi vaikeeta rakentaa luottamusta. Muistan ne ekat ulkoilukerrat ku se itki ja tuskin liikku ja halus takas sisälle, makas omissa oloissaa ja jääty ihan täysin jos koskit sitä. Ja siis se on ollu ihan luovutusikäsestä asti tosi hyvässä kodissa! Et sitä ei oo kohdeltu mitenkään kaltoin. Se myös huomaa neidin kasvaneesta vatsanympäryksestäkin >:'D Köh.
Mitään erikoista me ei tälläkertaa tehty. Paitsi tunnin lenkki lauantai-iltana, kaikkien puliukkojen seassa pimeellä klo 9-10. Kieltämättä mulla oli pieniä ongelmia pitää itteni hengissä, mut onneks Ita oli kiva ja soitti. Selvisin siis kotiin asti ~ !

Tähän väliin olis varmaan ihan kätevä todeta, että oon tosissani miettinyt mun pukeutumistani ja ulkonäköäni. Haluisin olla paljon rohkeempi sen suhteen, mitä laitan päälleni ja meikkaanko yms. Toisaalta, oon aina ollu hiuka erityylinen ku muut -ainakin tytöistä jos on kyse-. Jos en muuta ni poikamainen. Ja oon saanu siitä hiukan selkääniki henkisellä tasolla. En siis uskalla oikeen .. ottaa riskejä. Ketuttaa pirusti ku kaapissa makaa 80e housut kunnen uskalla laittaa niitä jalkaani kouluun. Huomenna toisaalta voisin. Jättäsin vaan ketjut kiltisti kotiin ni en muistutta joulukuusta. Ne vois muute näyttää kivalta nytku mul on maiharit o--o Täytyy kattella.
Sen lisäks, et haluisin säilyttää tätä poikamaista tyyliäni -vaan koska se on rennompi eikä tuo ihan kaikkia ruumiin muotoja esille- haluisin sotkee siihe hiukan japanilaista katumuotia ja vk- henkeä. ._ . Ei oo vaa mitään ideaa miten sen tekisin. Jos jollakulla sattuu olemaan mitään ideaa ni ottasin vastaan. En vaa oikee tykkäis pukeutua mustaan kokonaan joten.. Nii.
Anyway. Mulla on aikaa miettiä. Etenki ku pitäs yhä laihduttaa pari kiloa pois ni en viittis kauheesti ostella uusia vaatteita ku sit ne jää isoiksi. Niinku nyt muutamalle vaatteelle on käyny. Pitäis kai tänne laittaa jotai myyntii jos sattus, että joku olis kiinnostunut, vaikka vahvasti epäilen.

Tästä "laitan-loppuun-kuvia-jotka-ovat-minusta.-kivoja" - jutusta on tullu mulle tapa, anteeksi 8< Jaja. Pahoittelen sekavaa postausta, ei oo oikee suurempia mitä kertoilisin teille mut halusin kuitenki päivitellä :'3 Pitäkää hauskaa ja sillai! En muista, että olisinki kertonut, mut mua muuten pyydettii musiikindiplomiin mukaan ja oon ihan innoissani >u<

- See you !

Go ahead like a soldier

Täällä taas. Lyhyt postaus tulossa, mutta mun on vaan pakko sanoo, että oon ollu pari viimestä päivää aivan helvetin ilonen. Okei, edellispäivä oli vittuuntunut, mut silti. Ja mistä tää kaikki ilo johtuukaa ? Musiikista. Se tekee mut ihan pirun iloseksi. Sitäpaitsi, joku oli laittanut mun sayat.me sivulle tän:

Se on ollut joku teistä blogin lukijoista, koska tota linkkiä ei oo muualla. Kiitos, kuka sä ikinä olitkaan. Sait mut itkee ilosta <3.
Kuten huomaa, mä oon alkanut taas uskoo siihen, et saavutan tässä maailmassa vielä jotain, mihin kaikki ei pysty. Oon luvannut sen ittelleni. Se nyt viel puuttus, että "kavereiden" lisäks mäki pettäisin itteni! Ei onnistu. Te ette saa mua irrottaa kokonaan unelmistani. Se voi olla väliaikasta, mutta ei kokoaikasta. Mä saavutan sen. En ehkä ton kokoonpanon kans mitä mul nyt on, mut varmasti mä viel nousen lavoille. Se on varma. Haistakaa te paskat jos ootte realisteja, mut mä en ole! Ihan sama. Saatte matkia ja vittuunnuttaa mut, mutta mä tien, että yhteen asiaan te ette pysty ja se on just se, minkä mä aijon saavuttaa!

Toi otsikko kertoo sen, mitä mä aijon tehdä. Menen eteenpäin ku sotilas. Niin mä oon tähän astikin tehnyt. Ainoo taistelupartneri mitä mulla on ollu on ollu hevoset, koira ja musiikki. Kaikki ne uskollisimmat, mitä tästä maailmasta löytyy. Ihmisiin ei voi luottaa, ei välttämättä aina hevoseenkaan ja omaa koriaa mulla ei ole, mutta musiikki. AINA löytyy joku biisi, joka sopii sun päivään. Niin se vaan on. Ystävätkään ei jaksa aina, mut mun on pakko sanoo, että Kata on seisonut mun vierellä jo muutaman vuoden ja mä nostaisin hattua kyseiselle ihmisille. Kiitos hunajapallosuklaamuruni, että oot jaksanut tähänki asti ~ !

Mut jos normaalisti kerrottas taas jotain.. Mun mp3 pöllittiin koulussa, koeviikko alko nyt ihan virallisesti (enkun koe meni ihan .. no .. mun tasosesti ja uskonnossa oli 2 esseetä ja kirjotin konseptin täyteen), sain uuden sängyn, poistin facebook-tilin. Oon kussut jo heti kättelyssä mun laihdutuksen, mut päätin, että alan kävelee vähän pitemmältä kotiin bussipysäkiltä. Kyl tää tästä vielä! Oon varma siitä. ah. Ei tässä sit taas sen kummempia. 

Keep going, keep the flag high, fighting!

- See you!

Light in the tunnel

Heti alkuun ilmotan, että oon tekemässä meidän bändille omaa blogia, joten ette täältä saa enään lukea toilailuitamme :D Siinä on vaan se hyvä puoli, että sinne blogiin ois tarkotus linkata meidän biisejäki sun muuta sontaa, että.. Sinne niin mars (kunhan ensin teen ulkoasun ja kehtaan linkittää sen tohon vasempaan palkkiin).

Siinä on se lopullinen kuviksen työ jonka nyt tein. Mun oli tarkotus muokata noi liekit vielä, mut meiltä loppu aika joten en ehtinyt uwu' Ja jos joku uskaltaaki sanoa, että toi näyttää hentailta ni saa nenäänsä. >8| Mä sain siitä jo kolme huomautusta noiden lonkeroiden takia. Hehheh. Mutku se paino näytti tyhmäkltä ni tuntu loogisemmalta laittaa joku vetämään niitä alaspäin! Tolle pirullekki mun piti piirtää huorahtavammat vaatteet, mut sit totesin etten hjaksa piirtää naista jolla on verkkosukkahousut, minihame ja toppi joka peittää just ja just kriittisimmät alueet o_o' Sit siitä tuli reisiheruhousumies!
Kavereiden suhteen koulussa on myäs vaikeempaa. Mähän pelkään miehiä ja nyt kun pari jätkää on alkanu tulla läheisemmäksi ni oon taukoomatta vetämässä paniikkia. Havahdun yhtäkkiä siihen, etten hengitä ja on kauheen ahdistunut olo. Sitku mä oon niin perkeleen uke kaiken lisäks, etten uskalla sanoa niille mitään. Inhottaa.. Etenki ku ne on muuten tosi mukavia tyyppejä.
Fysiikkakaan ei jää mulle edes päähän. Nyt uudessa kurssissa on ihan jees ja saan laskettua niitä laskuja, mutta toi viimekurssin fysiikka.. ei tuu kesää. En yksinkertasesti ymmärrä miten mä en saa laskuista oikeeta tulosta vaik kaikki arvot on annettu ja kaavaki siinä ohella! Pelottaa ihan hirveesti etten pääse ees uusinnoista läpi. Äiti kyl sano, että se on normaali tunne ku mul on nyt elämäni eka nelonen ja elämäni ekat uusinnat. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Onneks isä, joka joutuu pyörittelee niit viimekurssin asioita töissä, lupas auttaa mua noissa laskuissa keskiviikkona. Toivottavasti se osaa jelpata mua edes jotenki.

Ne on alpakoita! Meijän tallilla oli alpakoita! >w< ne oli ihan hirmu sulosia ja ihan kamalan arkoja! heti ku veit kättä lähemmäs ni alpakka oli kiinni peräseinässä ja tuijotti sua pienet korvat pystyssä et "Mitä hittoo sä teit." Mut .. sitku oli porkkanan pala kädessäs ni kyllä oltiin heti ystäviä ^^

 Tallilla oltii tosiaan eilen. Kaveri piti meille tunnin ku opettaja oli influenssassa eikä kyennyt itte tietenkään tulemaan. Mentiin ilman jalustimia. Tarkotus oli mennä ilman satulaa, mutta Outi ei ollu antanut ko. kaverille lupaa siihen. Ymmärrän kyllä, meinaan ku ei tyypillä oo mitään koulutusta tms. ja ilman satulaa on suurempi riski tippua ni ketäs sitten on vastuussa jos sieltä joku tippuu ja murtaa vaikka kätensä ?
Me mentiin vähän sitä sun tätä tunnilla. Neliön sisällä piti kääntyä, mentiin labyrinttiä (miten kirjotetaankaan), pujoteltiin, hypättiin yms. Ihan kiva tunti, ei siinä mitään. Mulla on ainakin reisi lihakset kipeenä ku piti keventääkki ilman jalustimia - mikä kyllä on normaalia, niin tehdään aina ku ei oo satulaa tai jalkkareita.
Menin sitten yhdellä suomenhevos tammalla, Flupella. En ollu ratsastanu tyyliin kahteen vuoteen kyseisellä hevosella ja olikin vähän hakusessa, että mitenkä se toimii. Hevonen oli tosin hyvin kiltti, eikä tehnyt mitään erikoisempaa- paitsi kerran. Maneesissa ku on mettänpääty jossa ei oo seinää niin ne hevoset tuppaa luulemaan, että sieltä tulee monsteri ja syö ne. Fluppe sit näki jotain omaansa siellä ja lähti väistämään ihan 90 asteen kulmassa pois mun altani. Ehdein miettii tasan sekunnin, että irrotanko vai en ja en irrottanu. Pysyin siis kyydissä vaikka nahkasatula oliki pirun liukas ja olin hevosen toisella kyljellä ja väistäminen tuli täysin yllättäen. Siitä taas huomaa, että on sitä jonkin verran tullu koettuu äkki lähtöjä. Oon ihan ylpee ittestäni, vaikka yks ihminen saiki mut ärsyyntymään aika nopeesti ja sen ylpeyden pyyhittyä. Miksei ihmiset vaan joskus vois miettiä mitä ne sanoo...

En oo jaksanut paljoa otella kuvia, joten aihe vaihtuu taas tälleen tyhmästi.. Gomen.

Mun paino tosiaan tippu 26.1-26.2 välisenä aikana 3.3kg. Se tapa, millä se tippu on suhteellisen ruma, enkä aijo iloita siitä täällä. Mut mä oon monelle jo sanonut, ettei mua enään kiinnosta mikä on terveellistä ja mikä ei. Mä teen päätökseni ja sillä sipuli. Tää on kuitenkin mun keho, mun mieli, mun tunteet ja mun päätökset. Te ette voi sanoa, että se, mitä mä tunnen on väärin. Monet sanoo niin. Miten te voitte sanoa ihmiselle, että "sun tuntees on väärät" ? . _ .' Pah.
Painosta pitäis saada noin 8kiloa vielä pois. Tällä vauhdilla se tarkottas suurinpiirtein 1,5kk, mikä on sikäli hyvä, ku kesäkuuhun aattelin antaa ittelleni aikaa. Mun masutin on pienentynyt jo ja oon siitä ilonen, mut mun ongelmakohtia on kaula ja reidet. En tie millä pirulla saisin niitä muka muokattua. Reisiä vielä jotenkin, joo, mutta kaula ! . _____ . Inhottaa vaan ku en voi nyökätä ilman, että tohon tulee kaamee kaksari.. >__<; Mut jos nyt yhtään näen oikein, ni on siitäki vähän lähtenyt.
Mun tekis mieli värjätä mun hiuksetkin taas pikapuoliin. Ongelmana on vaan se, että haluisin kovasti jonkun shokkivärin näihin, oon jo pitkään halunnut. Tiedän vaan, että sen pois kasvattaminen vie hirveesti aikaa ja muuta ja se tulee aina paistamaan tulevien värien alta. Plus sitten se, ettei äiti anna mun värjätä blondiksi, mustaksi tai tosiaan millään shokkivärillä. Eli siis ruskea jää jäljelle -.- Koitan nyt kuitenkin saada sitä taivuteltua johonkin punaseen tms. Onhan mulla kerran ollu punaset hiukset ja ihan kivat ne oli. En vaan viittis viedä muiden ideaa ku tuttu just värjäs punaseks hiuksensa.. Hngh. MUTKU TÄÄ RUSKEE ON NIIN TYLSÄ. >8|

Mun on muuten nykysin paljon helpompi kirjottaa blogiin. Osaan ja uskallan olla paljon avoimempi. Toisaalta on tyhmää kirjottaa kaikki murheet nettiin , mut minkä teet kunnet saa itkeä niitä kasvotusten jollekin kaverille ihan vaan siks, ettei sulla oo enäään sellasta kaveria.. Netissä on vaan se huono puoli, et jos kirjotat jostain ihmisestä ni se tulee heti aukomaan sulle päätäs ku näkee ja tietää mitä mieltä siitä oot, enkä mä halua / jaksa riidellä. Typerää käytöstä, etten sanois ku suomessa on mun tietääkseni mielipide vapaus tms...
Mun blogiin kirjottamista helpottaa myös se, että ku tulee joku idea, mistä kirjotan ni listaan sen tohon vihkoon ylös. Sitten katon aina siitä, mitä oon kirjottamassa. Itseasiassa se on ihan pirun kätevä keino. Et unohda mistä kirjottaisit ku ne on sulla ylhäällä. Suosittelen kokeilemaan tota keinoa, jos vaikuttaa, et unohdat aina puolet asioista joista pitäs kertoa.

Musta tuntuu silti, että oon kamalan typerä ihminen. Oon pitkään ollu ihastunut yhteen ihmiseen, joka on tehnyt mulle -tosin hyvällä tavalla- selväksi, ettei siitä suhteesta välttämättä tulis yhtään mitään. Mä tiedän, mun pitäs kyetä irrottamaan, mutta mä en voi. En vaan osaa. Sitku on kurjaa ni mietin, mitä jos ja alan hymyilemään. Teen näköjään turhistakin asioista itselleni ongelman. *huokaus* Ehkä mä vielä joskus saan taottua päähäni, että ystävyyden pitäs riittää. Se on vaan vaikeeta siinä vaiheessa, ku oot ihastunut / rakastunut. *istuu sormet ristissä, etti kyseinen ihminen lue tätä kirjoitusta*
En tie myöskään, et monetko teistä on lukenut ton viimisen bloggauksen, mutta musiikista on tullu tosi tärkee osa mun elämääni. Se on kylläki aina ollut, mut nyt se tuntuu vaan kasvattavan tärkeyttään. Johtuu, ehkä siitä, että löydän useempia biisejä, jotka piristää mua. Tossa biisi päivityksessä oli Nomyn Every time you cry- biisi. Se on yks hyvä esimerkki mikä tekee musta pirteemmän. Mä jaksan taas uskoa uneelmiini.. Mä aijon saavuttaa sen. Ihan varmasti. Näyttää tälle maailmalle sen, että yhdestä, kituvasta kusipäästäki on johonkin. Ihmisestä joka on lyöty aina maahan. Tulipa just mieleen, että ehkä se on syy miks pelkään kuolemaa. Pelkään, etten saa saavuttaa unelmaani ennenku kuolen. No. nytpä tiedän silleki pelolle syyn. Jännää, miten blogin kirjotuksessa oppii ittestään lisää.

- See you >w<

Becouse songs tell about my life