Kesäloma tuli, oli ja meni. Ja mä istuin taas 3kk koneen ääressä tekemättä mitään. Fiksua, eikö ? Ehkä te muut olitte edes vähän ahkerampia?
Viikko ei oo ollu mitenkää ihmeellisempi. Maanantaina kyyläsin esteratsastusta vähän, tiistaina lahnasin kotona ja tein ruotsia. Keskiviikkona olin kans Nyamon ja Marin kanssa kaupungilla. Nyamo kävi otattaas ittelleen bridgen takasin ja sit sen jonkun kivan, tohon rintojen väliin, jonka nimen nyt sit unohdin. Ilmeestä ja puristusvoimasta kummatki sattu. Piikkikammosena ihmisenä oli ihan hupaisaa kattella ku se piikki törrötti nenänpäällä. : __ : Mut nojaa. Siinä sitten vaa lähti ranteesta ja polvien alapuolelta tunto, eikä muuta ja saipahan Nyamo vauvansa vihdoin~!
Torstaina kävin sit isän kanssa nakkilassa kattoos mistä ne sais kirkkoveneen laskettua alas ku olivat lähössä työporukan kanssa iltapäiväretkelle. Ei siinä sit mitään erikoisempaa tapahtunut, mut sainpahan napattua nää kaks kuvaa siltä reissulta. Puhelimen kamerassa ei oo mikää ihmeempi laatu, mut kyl noi silti kohtuu onnistuneita kuvia on.
Perjantai puolestaan meni pakkaillessa ku sain keskiviikkona Hannalta viestin, että "Et sä laival haluis lähtee ku kaveri peru tulonsa?" Suostuin sit lähtee ku kerra ruuat ja matkat maksettas owo Ajamaa lähettii siin viiden paikkeilla ja laiva lähti 20.15.
Reissu oli tosiaaltaan ihan kiva. Niitä liki tunkevia nuoria miehiä olis saanu olla vähemmän, mut onnekseivät punkeneet liian lähelle. Nim. menin teräskärkisillä maihareilla ympärs laivaa ja jalka olis saattanu heilahtaa ylöspäi jos olis tullu häröömään. Mut loppuvaiheessa kyl sattu pieni ongelmaki, mikä olis voinu olla tapahtumatta.
Olin meijän hytin vessassa joka on varmaa mee omaaki vessaa puolet pienempi ja laitoin sen tapani mukaa lukkoo sen oven vaik tiesin et Hanna o siin eikä se sin vessaa pompi. Satamaan tuloo oli enää joku 10min aikaa ja ku koitin avata sitä lukkoa. Ni ei. Se perkeleen metallikäyrä ei auennu edes neljännellä kerralla jollon pulssi lähti kiihtymään, kroppa alko tärisemään ja silmät vetty. Lopputulos oli se, että koitin puolpaniikissa siitä ovesta suurinpiirtein läpi ja Hanna sanoki, että se ovi irtos siitä semmoset 10cm ja se mietti, että kumpihan meistä antaa ensin periksi. Metalli vai mun luuni. Lopulta sain sen oven kyl ihan auki, enkä rikkonu sitä. Se nappula siin oves oli vaa kääntyny tavallaa kierrokse liikaa.
Mutta. loppuun te saatte pelkkii kuvia, koska mua laiskottaa, virnuiluttaa ja uketuttaa (syytän yöllätapahtunutta puhelua!) niin paljon, etten mä osais selittää mistää mitää järkevää n-n'
- See you!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tell me, what you think!