Too less time to even stress

En oo nyt hetkeen jaksanut päivittää, enkä oikeen jaksas nytkään, mutta päivitämpä silti. Kattoo miten paljon haluan tai edes jaksan ja ehdin kirjottaa.

Ensinnäkin mun oma fiilis on taas ihan perseestä. Koulussa oon saanut näitä tärinä-ahdistus-kohtauksia jotka hiipuu aina enempi ja enempi siihen pisteeseen, et paniikki laukeis. Oon kolmeen otteeseen miettinyt jo, että pyytäisin saada mennä oven ulkopuolelle, mutta mua pelottaa, että koulu ottaa taas yhteyttä kotiin ja mä en halua. Jumalauta ku aina tulee ongelmia. Tääki pohjautuu nyt vaan siihen, että mä pelkään miehiä ja yks jätkä on käynyt ihan liian läheiseksi. Se istuu 2 kurssilla mun vieressä ja yhdellä mun takana. En mä uskalla sanoa sille, että viittis lopettaa sen käytöksen. Mut mun raja menee yli siinä, et se maukuu, kehrää, kiehnää, tökkii ja pörröttelee hiuksia. Mä en vaan.. jätkiltä jotenkin sulata sitä. Likoilta se on ihan eriasia.
Toiseksi mä oon huolissani yhdestä mun ystävästä. Senssaan taas nimet ku en tiedä, mitä ne ajattelis jos levittelisin niistä pitkinpoikin nimellisiä asioita. Enkä aijo kertoa enempää, mut mulla on vaan paha tapa asettaa muut ennen mua ja sitku viel stressaan koulua, ni mietin miten jaksan aina kaikkea. 

Kolmanneksi mä en edes luota itteeni enään. Oon kussut mun laihduttamisen totaalisesti, mun unelmiini uskominen alkaa horjua.. Toi unelmien horjunta on huonompi juttu... Niiden avulla ku oon selvinny kaikesta. 12 vuotta.. Äh. En mä tiedä. Sitäpaitsi, mulla on kädet täynnä paperihaavoja ja kynnen jälkiä enkä oo edes pahoillani siitä. Kauankohan menee, että mut raahataan taas väkisin jollekki aikuiselle puhumaan?

Neljänneksi mä en tiedä, ketä mä voin enään kutsua ystäväksi, ketä kaveriksi ja ketä tutuksi. Näillä näkymin mulla on ystäviä 3, kavereita 10 ja tuttuja te kaikki muut. Mun usko teihin alkaa horjua, tuntuu lähinnä, että te käännytte aina mua vastaan tai sanotte jotain. Mä en vaan jaksa kuunnella sitä. Yritän epätoivosesti kasata pienistä rippeistä mun itseluottamusta kasaan ja te murennatte ne rippeet entistä pienemmiksi ja mitättömimmiksi. Siksi, mä en voi kutsua teitä kaikkia enään ystävikseni. Pahoittelen.

Koulussa, me tehtiin ens vuodelle alustavat jaksosuunnitelmat. Mulle tulee ihan naurettavia päiviä! Jotain yhtä tuntia, kolmea tuntia, kahta tuntia.. Sennuvuosi muka raskas? Ja paskat on. Mun ensvuosi koostuu lähinnä psykologiasta, musiikista, it'stä, matikasta ja enkusta + lopuista pakollisista kursseista. Jos en lukis psykologiaa, niin mun 3 jakson perjantain olis kokonaan vapaa. Hehheh. Onneks noi hyppärit menee niin, et on mopo käytössä ja ehdin sopivasti kotiin aina välillä. Saan siis oivan syyn olla syömättä esimerkiksi koulussa.

Koulu- aiheessa jatkaen meille tulee IT- viikonloppu nyt lauantaina ja sunnuntaina. Ollaan 8.00-16.00 koulussa siis noina kahtena päivänä. Vituttaa suhteellisen rankasti, koska koeviikko on ihan kohta, enkä haluais vetää kaikkea muuta pois vaan siksi, että voisin lukea kokeisiin. Onneksi meillä ei oo ku tyyliin fysiikka, hissa, matikka, enkku, uskonto, maantieto kokeina. Noistakin fysiikka ja hissa on jo ennen koe viikkoa. Lähinnä se tarkottaa vaan sitä, et koeviikolla itsessään mulla on enemmän aikaa lukea esimerkiksi aamupäivillä ja sit kokeen jälkeen jos ei oo kertaustuntia.

Kuvista.. Pakko myöntää, että oon yllättävän ylpee tästä ekasta kurssista, sillä meen opettaja on kehnut mua tosi paljon. Sillon ku esittelin mun kuva-analyysin ja -tulkinnan koko luokan kuullen niin se kehu mua rohkeeksi. Mun kuva-analyysi meinaan pohjautu mun ysiluokan loppuun ja koulukiusaamiseen, siitä miten osa repii sua ylöspäin ojasta ja haluu auttaa, osa taas repii alemmas siihen kuoppaan, etkä oikeen tiedä mihin luottasit ja ketä uskosit. Myös muutaman meen luokkalaisen ilme venähti siinä vaiheessa. Ne on ollu tästä lähin paljon sopeutuvaisempia mua kohtaan. Oon ilonen.
Toi yllä oleva kuva on mun lopputyö. Sen pitää olla kytköksissä siihen meen analyysiin ja tulkintaan. Tiedän, että toi kusee, mutta omalla tavallaan se on mun silmään myös hieno. Tarkotus oli, että se näyttäs perhoselta jonka siivet on tulessa. Viestinä tyyliin se, että jokanen, kauniskin asia tässä maailmassa katoaa joskus.

Vapaa-aika mulla on painottunut aikapaljon taas mangan lukemiseen. Oon nyt koittanut alottaa muutamaa uutta sarjaa, kuten One Piece ja Fruits Basket. Ton Ghost!:in luinki jo loppuun. Aika sekava sarja, enkä oikeestaan tahtonut saada juonesta kiinni, mut ihan hauska se silti oli. Noitten lisäksi oon jatkanut taas Black Lagoon:in lukemista. Oon ihan pihalla koko sarjasta, mut tien sen verran, että nyt ne jahtaa sitä sisäkköä. Voisin pian koittaa kattoa jos innostuisin Death Note:sta.. Oon joskus sitä lukenut ja lopulta se kävi tylsäksi, enkä jaksanu jatkaa osaa 7 pidemmälle? Nojaa. Aika näyttää.
Viime lauantain tuntiin oon tosi tyytyväinen. Me hypättiin ja menin taas Poitsulla. Onneks Outi antaa mun hypätä sillä, koska haluaisin kehittyy sen kanssa. No, viime tunnilla tosiaan kehityin! Sitä tehtävää, mitä tehtiin on vaikee selittää, mutta meil oli siinä vinolla linjalla kaks pystyä. Kun oltiin koko tehtävä hypätty pari kertaa, Outi kysy halutaanko, että korotetaan. Mä korotutin 70cm. En oo piiiiitkään aikaan päässy hyppää sen vertaa ja nyt sit olinki ihan innoissani ku menin sen Poitsulla yli! Se hevonen jopa lähti väkisin sinne esteelle ja outiki nauro, että: "Poitsustahan löytyy sittenki se virta nappulla!" ku se oikee hörisi, korvat hörössä paineli sinne esteelle, eikä meinannu odottaa sitä hetkee, että annoin luvan ponnistaa! Mielettömän ilmavia pomppuja ja meillä vaihtu laukatki esteen päällä!
Okei, ennenku jatkan selittämistä liikaa ni mun kesäloma suunnitelmatki alkaa olee pikkuhiljaa koossa.
a) meen töihin jos vaan pääsen
b) lähden stadiin viikonlopuksi Katalle  En millää malttas venata tätä reissua >w<
c) desucon, jos kaveri lähtee ajamaan sinne
d) finncon
e) mun cossipari tulee meille
Ei tuu siis heti tylsää kesällä, mut ihan hyvä ettei tuukkaan! Toivosin vaan, että kaikki menee niinku pitää eli pääsisin töihin. Pidetään peukut pystyssä.

Ainiin.. ne uusinnat.
Fysiikka 2:sen tosiaan jouduin uusimaan. Lämpöoppia. Se on mulle ihan pirun vaikee asia, enkä edes tiedä miksi. Tein kovasti töitä tohon uusintaan. Laskin isällä, kopioin kirjan kaikki kaavat käsin paperille, opettelin teoriaa, laskin, laskin ja laskin, mutta ei. Se ei jäänt päähän ni ei jäänyt. Sitäpaitsi se koeki oli tosi vaikee! En tahtonut saada mitään aikaseksi ja mulla on sellanen käsitys, että se "kirjoita essee jääkaapin toiminnasta"- tehtävä pelasti mut uusinnoista. Mun kurssiarvosana on kaunis 5 ja ylipäätään Wilman todistuksessa komeilee 6 numerona. Huomenna oli 3 kurssin eka koe (pidetään kahdessa osassa sopimuksesta). Toivottavasti se nyt edes menis hyvin!

- See you! >w<